Ystäväni soitti tänään ja kysyi hyvää leipäreseptiä. Jotain muuta ku sitä ainaista sämpylää ja sen variaatioita. Minäpä ehdotin perinteistä ruotsalaista ohutleipää, se meni läpi ja googlasin ohjeen. No tottakai mun alko itekki tehä mieli leipoa ja niinpä me tytöt leivottiin yhdessä. Siitä turhia huolimatta että välissä on 300 kilometriä matkaa...
Ohjeessa käskettiin murustaa hiiva maitoon, ei puhuttu mitään lämmittämisestä ja lisätä muut aineet varovasti, välttäen taikinan turhaa työstämistä. Sitten sen piti antaa huilata ja sitten sai leipoa kun se oli alkanut kohota. Ymmärsin tämän näin että se ei saanutkaan paljoa kohota.
Taikinan ulkonäkö herätti epäilyksiä ohjeen perusteella, mutta ihan hyvän näköstä siitä tuli. Mutta...
eihän tommosta lättytaikinaa voi kaulia, joten märillä käsillä pyörittelin taikinan palleroiksi ja sitten taputtelin letuiksi leivinpaperille, ja...
paistoin uunissa 250 asteessa kunnes olivat valmiin näköisiä. Ohjeessa ei annettu paistoaikaa, luki vain että paistetaan niin kauan että näyttävät valmiilta.
Tämä on sitten mun mielikuva kypsästä ohutleivästä. Vähä kuulla paistetun näkösiä ne on, mutta minkäs teet...
Leipiä tuli 6 dl:n taikinasta 20 kappaletta. Mihinhän mahaan mä ne syön ku yksikseni oon? Siskolle vissiin saa syöttää ja viedä työkavereille ja pakastaa ja ja ja...
Alkuperänen ohje on tietysti ruotsiks niin suomennan sen tuonne resepteihin.
